*Kirjoittanut psykoterapeutti Jenni Huhtala
Tahattoman lapsettomuuden ajatellaan usein olevan fysiologinen ongelma lisääntymisessä. Aina se ei kuitenkaan ole sitä. Tällöin voidaan käyttää termiä elämäntilannelapsettomuus. Elämäntilannelapsettomuus koskettaa ihmisiä, jotka haluaisivat lapsia, mutta eivät voi elämäntilanteensa takia saada lapsia tällä hetkellä.
Voi olla, ettei sopivaa kumppania perheen perustamiseen ole löytynyt, biologisen kellon kenties tikittäessä. Voi olla, että vakituinen elämänkumppani on löytynyt ja parisuhde on muutoin hyvä ja toimiva, mutta osapuolten toiveet ja ajatukset perheen perustamisesta eivät kohtaa. Voi myös olla, että seksuaalinen suuntautuminen tuo mukanaan lapsettomuuden. Syyt elämäntilannelapsettomuuteen ovat hyvin moninaisia.
Kun lapsettomuus ei ole oma valinta
Elämäntilannelapsettomuuteen liittyy monenlaisia vaikeita tunnekokemuksia. Kuten tahattoman lapsettomuuden kokemuksessa ylipäätään, myös elämäntilannelapsettomuudessa jokaisen kokemus on yksilöllinen, mutta ilmiöön liittyy myös melko yleisesti tunnistettavia, jaettavia tunnekokemuksia. Omalla vastaanotollani olen kohdannut toistuvasti mm:
- Surua, joka saattaa joskus tuntua hämmentävältäkin, jos perheen perustaminen ei ole ollut aikuiselämän aikana ns. ykköstavoite kenties vuosikausiin, mutta siitä huolimatta aiheuttaa jossakin vaiheessa suurta surua.
- Ulkopuolisuuden tunnetta, jos tuntuu että lähipiiri on pikkuhiljaa perheellistynyt ja puheenaiheet pyörivät lapsiperhearjessa.
- Yksinjäämisen tunnetta tai yksinjäämisen pelkoa, mikäli elämäntilannelapsettomuus liittyy myös kumppanittomuuteen. Toisaalta myös parisuhteessa elävä saattaa kokea yksin jäämisen tunnetta surunsa kanssa, mikäli kumppani valitsee lapsettoman elämän eikä koe surua itse valitusta lapsettomuudestaan.
- Arvottomuuden tai merkityksettömyyden kokemuksia, mikäli vanhemmaksi tuleminen ja perheen perustaminen määrittävät elämän perustavanlaatuista mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä. Näin usein käy tahattoman lapsettomuuden kriisissä. Tämä kokemus voi myös syntyä hyvinkin yllättäen ja olla hämmentävää itsessään.
- Surun ”näkymättömyyttä”: lähipiiri ei välttämättä ymmärrä yksinelävän surua lapsettomuudesta; miten voisit haluta lasta, kun sinulla ei ole kumppaniakaan
- Epäonnistumisen kokemuksia, jos elämä ei ole mennyt sillä tavalla, kun olisi halunnut ja toivonut sen menevän parisuhteen ja/tai perheen perustamisen suhteen
- Häpeän tunteita, liittyen näihin epäonnistumisen kokemuksiin. Häpeän ja epäonnistumisen tunteita voivat aiheuttaa myös toisten ajattelemattomat kommentit liittyen kumppanin löytämiseen tai perheen perustamiseen.
- Syyllisyyden tunteita, jotka joskus liittyvät aiempiin valintoihin elämässä; miksi en päämäärätietoisemmin tavoitellut vanhemmuutta aiemmin
- Kelpaamattomuuden tunteita: miksi en kelpaa kumppaniksi/puolisoksi/äidiksi/isäksi/adoptiohakijaksi/lapsettomuushoitoihin?
- "Tyhjän sylin” tuntemuksia, jotka voivat tuntua jopa fyysisenä kipuna ja kaipuuna
Kuinka elämäntilannelapsettomuutta voi käsitellä
Elämäntilannelapsettomuutta voi yrittää ratkaista erilaisin keinoin, mutta paljon riippuu nimenomaan elämäntilanteesta, mitkä keinot ovat käytännössä mahdollisia. Yksin elävillä naisilla on vaihtoehtoina itselliset lahjasoluhoidot ja adoptio, mutta nämäkään eivät ole itsestäänselvyyksiä. Toisinaan terveydentila, taloudellinen tilanne tai jokin muu syy saattaa estää jommankumman tai kummankin toteutumisen. Lähtökohtaisesti parisuhdetta pidetään myös edelleen tärkeänä, kun suunnitellaan lapsen hankkimista; useasti itselliset lahjasoluhoidot ovat viimeinen vaihtoehto iän tullessa vastaan.
Naispareilla vaihtoehtona ovat lahjasoluhoidot, samoin taloudellisin ja terveydellisin edellytyksin kuin itsellisillä naisilla. Miesparit ja yksinelävät miehet jäävät edelleen usein lapsettomiksi, vaikka lasta toivoisivatkin. Suomen lainsäädäntö ei salli kohdunvuokrausta, mutta toisinaan kumppanuusvanhemmuus voi olla varteenotettava vaihtoehto.
Lue lisää: Vaihtoehdot hedelmättömille pariskunnille
Kaikissa yllä mainituissa tilanteissa suosittelen lämpimästi vertaistuen hakemista. Elämäntilannelapsettomuuteen löytyy vertaistukea mm. Simpukka ry:n kautta, josta löytyy myös itsellisille lahjasoluhoitoihin hakeutuville tarkoitettu Helminauha-hanke sekä Sateenkaariperheet ry:stä, jolla on puolestaan Kumppanuusvanhemmuus-hanke. Vertaistuki helpottaa usein vaikeassa elämäntilanteessa selviytymistä sekä saattaa auttaa ratkaisuvaihtoehtojen pohtimisessa. Tarvittaessa voi hakea myös ammattiapua asian käsittelyyn psykoterapeutin vastaanotolta.
Lue lisää: Jennan tarina: surevan äidin todistus itsestä huolehtimisen tärkeydestä
Tarvitsetko neuvoja tai jonkun, jolle puhua epätoivotusta lapsettomuudesta? Kysy Lola&Lykken asiantuntijoilta. Tarjoamme äideille yksityisen alustan, jolla he voivat jakaa tunteitaan ja kysyä äitiyteen ja äitiysterveyteen liittyviä kysymyksiään – kaikki vastaukset perustuvat tutkittuun tietoon ja tarjotaan täysin ilmaiseksi.