Lola&Lykke Ekspertit vastaavat: Lapsettomuuden emotionaalista kriisiä voi hoitaa psykoterapiassa

Tahaton lapsettomuus koskettaa lähes joka viidettä jossakin vaiheessa aikuiselämää. Tämä on usein iso kriisi, joka koskettaa monia elämän osa-alueita sekä henkilökohtaisesti että mahdollisen parisuhteen näkökulmasta. Tahattomasta lapsettomuudesta voi kärsiä monen tyyppisissä elämäntilanteissa: kyse voi olla toistuvista epäonnistumisista raskaaksi tulemisessa, toistuvista keskenmenoista tai vaikkapa siitä, ettei sopivaa kumppania ole löytynyt biologisen kellon tikittäessä.

Lapsettomuudesta puhuttaessa käytetään usein termejä primaarinen ja sekundaarinen lapsettomuus viitaten siihen, että primaarisessa lapsettomuudessa kyse on vaikeudesta saada ensimmäistä lasta, sekundaarisessa lapsettomuudessa kyse on tilanteesta, jossa perheessä on jo lapsi(a), mutta ongelmia uuden raskauden alulle saattamisessa tai toistuvia keskenmenoja.

Lapsettomuus emotionaalisena kriisinä

Lapsettomuutta voidaan useimmissa tapauksissa hoitaa erilaisin lääketieteellisin menetelmin, mutta lapsettomuuden emotionaalinen kriisi jää usein vähemmälle huomiolle. Lapsettomuuden aiheuttamiin tunnekokemuksiin voi ja kannattaa hakea apua ja tukea terapiasta erilaisissa elämänvaiheissa ja -tilanteissa.

Lapsettomuuskriisin yhteydessä puhutaan usein surusta ja pelosta, jotka voivat muuttua pitkittyessään masennukseksi ja ahdistukseksi. Näiden lisäksi lapsettomuuteen saattaa liittyä myös traumaattisia kokemuksia, jotka laukaisevat post-traumaattisen stressireaktion. 

Lapsettomuuskriisi on siitä poikkeuksellinen kriisi, että siinä toivo ja epätoivo vuorottelevat usein vuoristoratamaisesti jopa vuosikausia. Kriisin vaiheet ja suru sekä huoli ja pelko tulevaisuudesta vellovat edestakaisin. Tahattomaan lapsettomuuteen liittyy usein paljon negatiivisia tunteita, joita joutuu käsittelemään sekä yksilönä että pariskuntana. Näitä tunteita voivat olla surun ja pelkojen lisäksi mm. epäonnistumisen kokemukset, elämänhallinnan menetyksen kokemukset, häpeä, riittämättömyys, kateus ja epäreiluuden tai katkeruuden tunteet.

Traumaattisen kokemuksen lapsettomuudesta voi tehdä lapsettomuusdiagnoosin lopullisuus, huono hoitoennuste tai kovasti odotetun vauvan menetys raskausaikana. Pitkään hoitopolkuun voi myös mahtua lukuisia pettymyksiä ja suuria vastoinkäymisiä, joiden kokonaiskuormittavuus ylittää jossakin kohtaa psyykkisen kantokyvyn.

Lapsettomuuskriisissä ihminen elää jatkuvan elämän merkityksellisyyttä uhkaavan pelon kanssa. Ulkopuolisen voi olla vaikeaa ymmärtää, miksi lapseton suree jotain, jota ei ole koskaan ollut olemassakaan eikä sitä jotain ole voinut näin ollen ”menettääkään”. Tai miksi lapseton pelkää joutuvansa kohtaamaan lapsettomuuden lopullisuuden, vaikka lapsettomuushoidot ovat vielä kesken. Lapsettomuuskriisi ravistelee kuitenkin elämän peruskysymyksiä ja -arvoja, elämänlaatua ja -mielekkyyttä sekä koko loppuelämään suuntautuvia odotuksia ja haaveita niin voimakkaasti, että tällainen ennakoiva suru ja pelko ovat lähes aina kriisissä läsnä. Tutkimuksissa onkin todettu, että lapsettomuuden kriisissä stressin voimakkuus vertautuu AIDS- ja syöpäsairaiden kokemaan stressiin.

Usein myös lapsettomuushoidot koetaan psyykkisesti kuormittavina ja ne saattavat vaikuttaa monin tavoin myös parisuhteeseen. Lapsettomuushoitoihin liittyy monesti huolia ja pelkoja, joita on tärkeää avata myös hoitavan tahon kanssa ja nostaa rohkeasti itseä mietityttäviä kysymyksiä esille. Lapsettomuushoitojen eri vaiheisiin liittyy usein voimakasta toivon ja epätoivon vaihtelua sekä muun muassa pettymyksen, surun ja turhautumisen tunteita sekä toisinaan myös hoitouupumusta.

Myös toivotun raskauden päättyminen keskenmenoon on usein iso kriisi. Joskus näin käy toistuvasti, jolloin kriisi syvenee. Keskenmenotilanteissa on usein nähtävissä selkeä shokkivaihe, jota seuraa surutyön prosessi. Toisinaan suruvaiheeseen voi jäädä jumiin, jolloin suru saattaa muuttua masennukseksi.

Lapsettomuuskriisin hoito terapiassa

Lapsettomuus ja lapsettomuushoidot

Vastaanotollani työstän lapsettomuuteen ja lapsettomuushoitoihin liittyvää henkistä stressiä, monenlaisia kipeitä tunteita sekä lapsettomuuden vaikutusta parisuhteeseen. Tämä voi tapahtua joko yksilötapaamisina tai paritapaamisina.

Tahattoman lapsettomuuden kokemus on monelle ensimmäinen kerta kokonaisvaltaisesti elämää ravisteleva kriisi, johon itsellä on hallintaa vain tiettyyn pisteeseen asti. Asiasta voi etsiä tietoa, noudattaa ohjeita ja suosituksia sekä lapsettomuushoitojen aikana lääkärin määräyksiä - mutta viime kädessä kriisin ratkaisemista onnistuneen raskauden kautta ei voi hallita. Tahaton lapsettomuus voi tuoda elämään kenties ensimmäistä kertaa vahvan kokemuksen elämän hallitsemattomuudesta, kontrollin menettämisestä. Asiat eivät etenekään toivotulla tavalla ja suunnitellulla aikataululla. Yhtäkkiä sillä, miten paljon jonkin asian eteen näkee vaivaa fyysisellä, emotionaalisella ja usein myös taloudellisella panoksella, ei olekaan selkeää yhteyttä onnistumisen kanssa. Sitkeinkään sinnikkyys ei aina johda haluttuun lopputulokseen. 

Jos on kohdannut ennen lapsettomuutta muita vakavia vaikeuksia elämässä, vaikkapa käsittelemättömiä traumaattisia lapsuudenkokemuksia, voi lapsettomuuskriisi olla vielä rajumpi. Pintaan voi nousta vanhoja tunnekokemuksia vaikkapa omasta kelpaamattomuudesta tai epäonnistumisesta. Tällöin esimerkiksi lapsettomuushoidot saatetaan lopettaa äkisti ensimmäiseen pettymykseen, vaikka lääketieteellisesti katsottuna olisi vielä paljon kokeilematta ja hyvät onnistumisen mahdollisuudet. Tällöin ei välttämättä uskalleta asettaa itseään enempää alttiiksi rankalle epäonnistumisen kokemukselle.

Lapsettomuushoitoihin liittyy myös kohtia, joissa joutuu pysähtymään ja pohtimaan jatkoa. Näitä ovat esimerkiksi siirtymiset hoitomuodosta toiseen (esimerkiksi inseminaatioista IVF-hoitoihin, IVF-hoidoista lahjasoluhoitoihin) ja hoitojen aiheuttaman väsymyksen tai uupumuksen kohtaaminen. Terapiavastaanotolla käydään paljon näitä keskusteluja ja pohdintoja näissä pysähtymiskohdissa.

Joskus joudutaan pysähtymään myös sen kysymyksen eteen, milloin hoidot lopetetaan ilman toivottua tulosta eli onnistunutta raskautta. Tällöin keskustellaan usein myös vaihtoehtoisista tavoista tulla vanhemmaksi tai tulevaisuudesta lopullisesti lapsettomana. Eräs asiakkaani totesi hiljattain hyvin: ”Tässä vaiheessa tämä ei tunnu enää luovuttamiselta, sillä on yritetty niin kauan.” Monesti hoitojen lopettaminen tuloksettomina vaatii pitkällisen hyväksymisprosessin ja siinä psykoterapia voi myös olla tukena.

Koska hoidoissa käydään usein pariskuntana, on näissä erilaisissa tilanteissa otettava huomioon kahden ihmisen mahdollisesti keskenään erilaiset tai eriaikaiset kokemukset, ajatukset ja tunteet. Toisaalta yksin hoidoissa käyville psykoterapeutin antama tuki lapsettomuushoitojen aikaan saattaa olla sitäkin tärkeämpää, kun vierellä ei ole kumppania jakamassa kokemuksia ja tunteita.

Raskaus pitkän lapsettomuuden jälkeen

Jos lapsettomuuskriisissä on keskitytty kriisin ratkaisemiseen lääketieteen keinoin ja lapsettomuuden emotionaalinen kriisi on jäänyt käsittelemättä, saattavat nämä tunteet nousta pintaan, kun akuutti kriisi on ohi ja raskaustoive on toteutunut.

Lapsettomuushoitojen jälkeiseen raskauteen ei välttämättä liity ainoastaan positiivisia tunteita ja suurta onnistumisen kokemusta vastoinkäymisten jälkeen, vaan näihin saattaa sekoittua myös muita sävyjä. Jos lapsettomuuskriisiin liittyy traumaattisia kokemuksia, saattaa odottava äiti tai isä nähdä uhkia sielläkin, missä niitä ei ole, ja odottaa uusia pettymyksiä ja vastoinkäymisiä, vaikka raskaus itsessään etenisikin kaikilla mittareilla hyvin. ”Joka ikinen vessassa käynti pelottaa, sillä pelkään jatkuvasti verenvuodon alkavan, vaikka raskaus on edennyt kuin oppikirjan mukaan,” kuvasi eräs myöhäisen keskenmenon kokenut asiakkaani seuraavassa raskaudessaan.

Toisinaan odottajan tai kumppanin voi myös olla vaikeaa antaa itselleen lupaa kiintyä syntymättömään lapseen, sillä mahdollinen menetys ja sen aiheuttama tuska saattaa tuntua helpommalta kohdata, jos ei ole ehtinyt kiintyä kohtuvauvaan. Tällainen positiivisten tunteiden tukahduttaminen saattaa kuitenkin olla ongelmallista varhaisen kiintymyssuhteen näkökulmasta, eikä lopulta todennäköisesti edes vähennä mahdollisen menetyksen mukanaan tuomaa kipua.

Mikäli raskausaikaan liittyy tämänkaltaisia pelkoja tai tukahdutettuja tunteita, voi olla tarpeen käydä keskustelemassa psykoterapeutin tai vaikkapa neuvolapsykologin kanssa.

Raskaudenaikaiset menetykset

Myös toivotun raskauden päättyminen keskenmenoon, kohtukuolemaan tai sikiön terveydentilasta johtuvaan raskaudenkeskeytykseen on usein hyvin vaikea ja mahdollisesti traumaattinenkin tilanne. Valitettavan usein kuulee tällaisen menetyksen kohdanneiden törmänneen vähättelyyn omissa tunnekokemuksissaan. Ei ole harvinaista, että raskaudenaikaisen menetyksen kokenutta kehotetaan vain ”yrittämään uudelleen”. Tai todetaan keskenmenojen olevan yleisiä ja luonnon tapa hoitaa elinkelvottomat alkiot. Tällaiset kommentit voivat satuttaa surevaa kovasti.

Raskaudenaikaisiin menetyksiin liittyvien kipeiden tunteiden jakaminen ja henkisen tuen saaminen auttavat selviytymään menetyksestä. Paitsi surua, moni raskaudenaikaisen menetyksen läpikäynyt kokee myös psyykkisiä oireita, esimerkiksi masennusta, ahdistusta tai traumaattista stressiä. Hoitamattomina nämä voivat vaikeuttaa toipumista ja tulevaisuuteen suuntautumista. On myös mahdollista, että hoitamattomat psyykkiset oireet hidastavat uuden raskauden alkamista.

Parisuhde

Lapsettomuus vaikuttaa usein myös parisuhteeseen ja voi kriisiyttää sen. Kriisin vaiheet eivät useinkaan etene kumppaneilla samantahtisesti tai keskenmenosta aiheutuvaa surua työstetään eri tavoin. On melko tavallista, että kumppanit kokevat jossakin vaiheessa lapsettomuuskriisiä ymmärtämättömyyttä ja tuen puutetta toistensa tahoilta.

Joskus lapsettomuuteen liittyvä pelko ja huoli sen lopullisuudesta saattaa johtaa myös pohtimaan parisuhteen mielekkyyttä, jos siinä ei ole mahdollisuutta toteuttaa itselle tärkeitä haaveita.

Lapsettomuuskriisin aikaisessa pariterapiassa työstetään paitsi lapsettomuutta itsessään, usein myös omien tunteiden käsittelyä ja niiden ilmaisua. Lapsettomuuteen liittyviä negatiivisia tunteita on tärkeää voida ilmaista ulospäin. Joskus niiden ilmaisu voi tuntua lähes mahdottomalta, jolloin tunteet saattavat jäädä patoutumaan sisälle, aiheuttaen usein lisää negatiivisia tuntemuksia ja toisinaan ahdistuksen tai masennuksen oireita. Parisuhteessa näiden haavoittuvien tunteiden ilmaisemattomuus ja jakamattomuus kumppanin kanssa voi myös johtaa henkiseen etääntymiseen kumppanista. Toisinaan taas tunteiden rakentava ilmaisu voi tuntua hyvin hankalalta ja lapsettomuuskriisin keskellä saatetaan ilmaista esimerkiksi turhautumisen ja toivottomuuden tunteita aggressiivisesti. Pariterapiassa voidaan työstää tunteiden ilmaisua hallitusti siten, että kummallakin osapuolella on turvallinen olo. 

Joskus lapsettomuuskriisi jättää myös pitkäaikaisia haavoja parisuhteeseen. Lapsettomuuskriisissä on saatettu keskittyä kriisin ratkaisuun lääketieteellisin keinoin ja lapsettomuuden aiheuttama emotionaalinen kriisi on jäänyt hoitamatta. Lapsettomuushoitojen onnistuessa raskaus ja vauva ovat tuoneet ratkaisun lapsettomuuteen ja pariskunnasta on tullut perhe, mutta lapsettomuuskriisin aikaiset kohtaamattomat tarpeet tuntuvat edelleen haavana parisuhteessa, esimerkiksi luottamuspulana toisen tukeen tiukan paikan tullen. Tällaisissa tilanteissa toisen toimintaa saatetaan tulkita herkästi myöhemmin, muissa elämäntilanteissa, ikäänkuin näiden lasien läpi. Tällöin lapsettomuuskriisissä kertynyt taakka, emotionaalisesta näkökulmasta selvittämätön kriisi vaikuttaa edelleen parisuhteen hyvinvointiin ja parisuhdetyytyväisyyteen negatiivisesti perheellistymisen jälkeen. Näitä solmuja voi purkaa pariterapiassa myös jälkikäteen.

Seksuaalisuus

Seksuaaliterapeuttina työstän myös lapsettomuuteen liittyviä seksuaalisia ongelmia, jotka eivät ole ollenkaan harvinaisia pitkittyneessä lapsettomuudessa.

Pitkä, tulokseton raskausyritys vaikuttaa myös parin seksielämään monin tavoin. Seksistä saattaa tulla suorite nautinnon ja kiintymyksen ilmaisun sijaan. Seksuaaliset halut voivat kuormittavassa ja stressaavassa elämäntilanteessa kadota hetkellisesti lähes kokonaan, mutta seksiä on silti harrastettava - ainakin tiettyyn, ovulaatiotestin ilmoittamaan aikaan kuusta. Pitkään jatkuessaan tämä tilanne voi johtaa toiminnallisiin seksuaalihäiriöihin kummalla tahansa osapuolella. 

Myös lapsettomuushoitojen hormonaaliset lääkitykset ja invasiiviset toimenpiteet ja niistä toipuminen voivat vaikuttaa kielteisesti parin seksielämään.

Lapsettomuus voi myös johtaa kielteiseen kehonkuvaan, kun keho ikäänkuin ”pettää” kerta toisensa jälkeen. Suhtautuminen omaan kehoon jollakin tavalla ”viallisena” voi näkyä myös seksuaalisuuden saralla. 

Seksuaaliterapiassa voi käydä yksin tai yhdessä kumppanin kanssa keskustelemassa mieltä askarruttavista asioista.

Vanhemmuus

Joskus lapsettomuuden kokemus ei pääty lapsen saamiseen, vaan aiemmin koettu lapsettomuus tai toistuvat keskenmenot leimaavat jollakin tavalla myös vanhemmuutta. Myös sitä on syytä työstää terapiassa, erityisesti siksi, ettei siirrä omia käsittelemättömiä negatiivisia tunteitaan muodossa tai toisessa lapseen.

Joskus vauvan syntymä saattaa aktivoida käsittelemätöntä surua aiemmista keskenmenoista, kun konkretisoituu, mitä on menettänyt keskenmeno(i)ssa. Tämä voi johtaa osaltaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja/tai ongelmiin vuorovaikutuksessa vastasyntyneen kanssa. 

Käsittelemätön lapsettomuuskriisi voi myös johtaa kohtuuttomiin odotuksiin omasta vanhemmuudessa, jolloin pienikin, tavanomainen ”epäonnistuminen” voi tuntua valtavalta. Odotuksia saatetaan liittää vaikkapa alatiesynnytyksen tai imetyksen onnistumiseen, loputtomaan kärsivällisyyteen uhmaikäisen lapsen kanssa tai ylipäätään omaan jaksamiseen erilaisissa vanhemmuuden haasteissa. Sitten jos näissä ”epäonnistuu”, itsesyytökset ja syyllisyys saattavat tuntua kohtuuttoman raskailta. Tämä saattaa aiheuttaa ikävän negatiivisen kehän, jossa syyllisyyden tunteet lisäävät omaa huonoa oloa ja oma huono olo saa entistä varmemmin epäonnistumaan haasteellisissa kasvatustilanteissa. 

Toisinaan toistuvia raskaudenaikaisia menetyksiä tai pitkittynyttä lapsettomuutta kokeneet vanhemmat tuntevat myös keskimääräistä enemmän pelkoa ja huolta lapsensa hyvinvoinnista ja turvallisuudesta, mikä voi johtaa vanhemman taholla jopa ahdistukseen ja pelkotiloihin ja vanhemmuuden saralla ylisuojelevuuteen. Tällaisessa tilanteessa kyse ei ole vanhemmuuteen tavanomaisesti liitettävistä peloista ja huolista, vaan jostakin suuremmasta, joka voi vaikuttaa päivittäisiin valintoihin elämässä.

View this post on Instagram

A post shared by LOLA&LYKKE® (@lolalykke_formums)

Lopuksi…

Psykoterapeuttina näen monenlaisia tahattoman lapsettomuuden emotionaalisia vaikutuksia. Haluan myös muistuttaa, että lapsettomuushoitojen avulla lisääntyneistä perheistä suurin osa elää tavallista, onnellista lapsiperhe-elämää tavallisine haasteineen. Ja toisaalta, myös ilman lapsettomuuskriisitaustaa lapsiperheissä kohdataan monenlaisia stressitekijöitä, parisuhdeongelmia, seksuaalisuuteen liittyvää problematiikkaa sekä vanhemmuuden haasteita.

Jenni Huhtala
psykoterapeutti, erityistason perheterapeutti, pariterapeutti, seksuaaliterapeutti

Jos sinulle nousi blogista kysymyksiä, tai mielessäsi on jotain muuta, laita viestiä Eksperteillemme!