Imettämisen erot Suomen ja Irlannin välillä

Imetys herättää paljon ajatuksia ja tunteita. Imettämisen ajatteleminen saattaa herättää sinussa helpotuksen, kivun tai surunkin tunteita. Tänä päivänä imetys nähdään hyvinkin intiiminä ja henkilökohtaisena asiana. Imetys on viime vuosikymmenien aikana muuttunut yhteisöllisestä kokemuksesta hyvinkin yksityiseksi ja piilossa suoritettavaksi toimeksi.

Suomessa imetys sujuu hyvin: maa on kolmannella sijalla Euroopan unionin maiden välisessä vertailussa pitkään jatkuneen imetyksen osalla, ja yleisesti ottaen äitejä kannustetaan imettämään (ehkäpä joskus liiankin innokkaasti). Irlannissa asiat ovat taas toisin, siellä nimittäin harvaa vauvaa imetetään.

Irlantilaisissa synnytyssairaaloissa vuonna 2019 imetyksen aloitti 62,3 % (4 %:n kasvu vuoteen 2016 verrattuna). Suomessa vastaava luku on 95 %. Tämä tarkoittaa sitä, että Irlannissa neljää kymmenestä vauvasta ei tuoda rinnalle heti synnytyksen jälkeen, vaikka Suomessa niin tehdään lähes jokaisen vauvan kohdalla. Jostain syystä tämän tilaston lukeminen sai minut surulliseksi. Kuulostaa kauheammalta sanoa, että neljä vauvaa kymmenestä ei päässyt heti syntymänsä jälkeen äitinsä syliin, kuin että kuusi pääsi.

WHO:n asettaman tavoitteen mukaan puolet vauvoista tulisi olla imetyksessä vielä kuuden kuukauden jälkeenkin vuoteen 2022 mennessä. Vuoden 2019 tilastojen mukaan vain 13 % irlantilaisista vauvoista on imetyksessä kuuden kuukauden jälkeen. Suomessa vastaava luku on lähes kuusinkertainen (77 %). Vertailun vuoksi koko Euroopan keskiarvo on 25 % ja globaalisti se on 38 %.

Lisäksi imettämisen aloittaminen on vahvasti liitoksissa sosioekonomiseen statukseen: Irlannin kansallisessa synnytyssairaalassa luku on 78 % kun taas Donegalin kaupungissa se on vain 45 %. Vaikka sosioekonomisia eroja on olemassa myös Suomessakin, eivät ne ole läheskään yhtä suuria. Koulutuksella ja tuloilla todellakin on merkitystä. Niihin yhdistyy paremmat tiedonhakutaidot, itsevarmuutta tehdä imetykseen liittyviä päätöksiä, sekä usein myös yksityisen imetysohjauksen käyttö tarpeen vaatiessa. Uskoisin sosiaaliturvalla olevan myös valtava vaikutus.

Pikakatsaus imetyksen historiaan

Imetyksen historia kertoo meille paljonkin yhteiskuntamme historiasta. Se kertoo uskomuksista, perinteistä ja ajatusmaailmasta, ja tämän päivän moderni ohjeistuksemme perustuu vuosikymmenien mittaan koottuihin kliinisiin tietoihin. Tiedämme, että imetys hyödyttää sekä äitiä että vauvaa monin eri tavoin.

Historia lisäksi kertoo meille, miksi jotkut yhteiskunnat ovat jääneet pahasti jälkijunaan imetyksen osalla.

Ensimmäinen äitiys- ja lastenklinikka avattiin Suomessa 1920-luvulla. Samoihin aikoihin eräs suomalainen lastenlääkäri kirjoitti kirjan lasten sairauksia ja ravitsemusta koskien, jonka neuvoista otettiin vaarin lähes joka taloudessa. Kirjasta löytyy resepti kotitekoiseen maidonkorvikkeeseen, jota käytettiin 1960-luvulle saakka. Ensimmäinen kaupallinen maidonkorvike tuli myyntiin vuonna 1948, mutta jo kauan ennen sitä, vuonna 1931, Helsingin lastensairaalan lähettyville perustettiin äidinmaitokeskus. Ylimääräistä maitoa ostettiin imettäviltä äideiltä ja sillä ruokittiin keskosia ja sairaita imeväisikäisiä. Nyt lähes 60 %:lle suomalaisvauvoista annetaan sairaalassa ylimääräistä maitoa. Vaikka luku kuulostaa todella suurelta, lähes kaikki siitä on lahjoitettua maitoa.

Vertailun vuoksi, Neave’s Food -maidonkorviketta alettiin tuottamaan Irlannissa jo vuonna 1825, yli 120 vuotta ennen Suomea. Kyseinen yritys käytti tuotteensa markkinoimiseen kaikkia mahdollisia keinoja, kuten lääketieteen ammattilaisten ja vanhempien suosituksia, väittäen tuotetta käytettävän jopa Venäjän keisariperheessä. Valtaosa väitteistä oli varsin epätarkkoja ja harhaanjohtavia, ja tänä päivänä ne ammuttaisiin alas saman tien. Maidonkorvikkeiden mainoslupaukset tosin tänä päivänäkin lupaavat kuun taivaalta: niiden sanotaan olevan esimerkiksi lastenlääkäreiden suosittelemia (Enfamil), lupaavan valoisan tulevaisuuden vauvallesi (Aptamil) tai olevan parhaita pienille vatsoille (Milupa).

Vuonna 1902 Horlicks väitti, että heidän mallasmaitojauheellaan ruokitut vauvat ”nukkuvat hyvin, kasvavat hyvin ja kukoistavat erinomaisesti”. Vuonna 1903 Grape-Nutsin mainos väitti, että maitotiiviste tuhosi erään lapsen vatsan ja hänet pelasti heidän viljapohjainen tuotteensa. St Ivelsin juuston väitettiin vuonna 1911 pelastaneen oksentelevan kolmikuukautisen hengen, kun ”kaikki muu tuli ylös”. Mainos vuodelta 1919 suositteli vauvoille Robinsons-ohravettä kuivattuun maitoon sekoitettuna.

Ymmärrät varmaan, mitä haen takaa: maidonkorvikkeiden mainonnalla on pitkät juuret Irlannin maaperällä ja perinteissä. Vuosikymmenien ajan korvike oli naisia voimaannuttava keino käydä töissä. Se vapautti heidät kotoa, kun heidän ei tarvinnut olla yksin vastuussa vauvan ruokinnasta. Korvike toi itsenäisyyttä.

Roomalaiskatolisen kirkon vaikutusta ei tule myöskään unohtaa. Maidonkorvikemarkkinat tuottavat Irlannissa 60 miljardia euroa vuodessa ja kattavat 13 % koko maailman kysynnästä. Katolinen kirkko on myös miljardien arvoinen organisaatio. Vuonna 2016 tehty tutkimus havaitsi negatiivisen yhteyden länsimaissa katolilaisuuden ja imetyksen aloittamisen välillä. Tämä korrelaatio sopi yhteen maansisäisten tietojen kanssa Irlannin, Ranskan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Kanadan osalla.

Etsinnöistäni huolimatta en kyennyt löytämään vertailukelpoisia tietoja Suomen ja Irlannin äitiys- ja lastenklinikoiden välillä. Suurin osa hoidosta näyttää olevan terveyskeskuslääkärin, hoitajan tai ensi alkuun kätilön vastuulla. Vastuu lapsen hyvinvoinnista lepää pitkälti äidin harteilla ja sama koskee vastuuta pyytää apua yksityiseltä imetysohjaajalta tarpeen mukaan.

Vaikka kumpikin maista pyrkii täyttämään WHO:n asettaman tavoitteen 80 %:sta imetettäviä vauvoja, on taivalta vielä jäljellä. Suomi on mainio esimerkki siitä, mitä toimintatavoitteet ja jatkuvat pyrkimykset voivat saavuttaa. 1960- ja 70-luvuilla maidonkorvikkeista tuli yhä suositumpia ja helpommin saatavia, jolloin imetystä koskevat suositukset jäivät unholaan. Urbanisaatio, naisten töissä käymisen yleistyminen ja lyhyet äitiyslomat osaltaan kasvattivat korvikkeen kysyntää. Se johti imetyksen osalta negatiivisempaan kulttuuriin, joka on edelleen valloillaan Irlannissa.

1970-luvun loppupuolella tehdyt poliittiset päätökset alkoivat saamaan aikaan muutosta Suomessa. Suomalaiset äidit saivat pidemmän äitiysloman ja perheiden sosiaaliturvaa parannettiin. Vauva- ja perheystävälliset sairaalatoimintatavat sallivat äidin pitää vauvan lähettyvillään ympäri vuorokauden. Ihokontakti heti synnytyksen jälkeen on myös auttanut. Kaikki nämä muutokset yhdessä lisäsivät täysimetyksen yleisyyttä.

Nykyään jokaisella Suomen sairaalalla on äidinmaitokeskus, jonne kerätään lahjoitettua äidinmaitoa. Irlannissa on käsittääkseni yksi äidinmaitokeskus pohjoisessa, josta maito lähetetään vastasyntyneiden osastoille ympäri maan.

Rakenteelliset seikat kannustavat tai ehkäisevät imetyksen toteutumista

Rakenteelliset seikat kannustavat tai ehkäisevät imetyksen toteutumista. Suomalaiset äidit ovat oikeutettuja neljän kuukauden äitiysvapaaseen ja sen jälkeen kuuteen kuukauteen vanhempainvapaata. Tarpeen vaatiessa tai perheen niin toivoessa hoitovapaalle voi jäädä, kunnes lapsi on kolmevuotias. Se on merkittävän pitkä aika, jonka voi viettää pienokaisensa kanssa. Vaikka vapaata on tarjolla, kuitenkaan jokainen ei kykene jäämään kotiin edes halutessaan.

Nykyään useimmat irlantilaisäidit lopettavat imettämisen 2–6 viikon kuluttua synnytyksestä. Tämä on vauvan kasvupyrähdyksen aikaa, jolloin hän tavallisesti tarvitsee ruokintaa 8–10 kertaa päivässä muutaman yösyötön lisäksi. Se on täysin normaalia. Vauva on toistuvasti nälkäinen ja mahdollisesti kiukuttelee. Vertaa tätä ikää teini-ikään, sillä molemmilla on kaksi yhteistä tekijää: paljon ruokaa ja mielialojen heittelyä! Jos noiden seikkojen ei kuitenkaan tiedä olevan osa normaalia kasvua, voi looginen päätelmä olla, että vauva haluaa koko ajan lisää ruokaa äidin heikon maidontuotannon vuoksi. Irlantilaisvanhemmille ei opeteta vastasyntyneiden käyttäytymisestä aivan yhtä paljon kuin Suomessa. Toistuva syöminen, herääminen, pulauttelu, kiukuttelu… kaikki vauvoille täysin normaaleja tapoja, mutta monet äidit lopettavat niiden vuoksi imettämisen, koska uskovat jonkin olevan vialla.

Monet irlantilaisnaiset pyytävät nykyään kuitenkin lisäapua. La Leche League, Cuidiú, Friends of Breastfeeding, ja IBCLC-sertifioidut imetysohjaajat ovat kaikki esimerkkejä tarjolla olevasta avusta. Irlannissa on kuitenkin vain 80 yksityistä imetysohjaajaa, kun vuonna 2020 synnytyksiä oli 55 000. Kaikille ei siis mitenkään riitä apua.

Ennen oli tarjolla vertaistukea, kun useampi sukupolvi asui samassa taloudessa. Naiset keskustelivat imetyksestä enemmän. Nykyään saman tarpeen täyttää imetysohjaajat. Irlannin hallitus ei kuitenkaan vaikuta jatkavan vuosien 2016–2021 imetyksen toimintasuunnitelmaansa.

Realistiset tavoitteet

Kaikki naiset eivät kykene imettämään. Vakava sairaus tai infektio voivat estää sen. Tietyt lääkkeet tai sädehoidot voivat estää sen. Synnytyksen jälkeinen masennus voi estää sen. Näistä asioista tulee puhua. Imetys hyödyttää koko yhteiskuntaa, ei pelkästään äitiä ja vauvaa. Äidinmaito on enemmän kuin vain maitoa – se on elävää ainetta, joka muuttaa muotoaan päivän mittaan ja ruokinnan aloituksesta sen päättymiseen. Se on räätälöityä ruokaa vauvallesi. Imetys on sinun kokemuksesi, vauvasi kokemus, ja osa yhteiskunnan tarinaa. Imetys kietoutuu historiaan niin tiiviisti, että on uskomatonta, ettemme puhu siitä enemmän!

Imetyksestä ei enää puhuta ja sitä nykyään seksualisoidaan aivan tarpeetta. Äidit kokevat olonsa epämukavaksi tai jopa häpeävät imettäessään lastaan julkisesti. Naiset kokevat ahdistusta – ruokkiessaan lastaan!

Lasten ruokinnasta puheen ollen valtaosalla maista on vielä työsarkaa, jos ne aikovat täyttää imetystavoitteet. Suomella menee Irlantia huomattavasti paremmin, mutta kummallakin on vielä matkaa WHO:n 80 %:n täysimetettyjen vauvojen tavoitteeseen. Se on kuitenkin saavutettavissa. Suomen esimerkit kulttuurisista ja poliittisista päätöksistä sallia naisille imetys heidän niin toivoessaan ovat tuottaneet tulosta. Voimme vain toivoa, että Irlannin hallitus pyrkii myös tekemään muutoksia, jotka voivat helpottaa naisten elämää seuraavien vuosikymmenten aikana – sillä imetys on prosessi, ja niin on myös Irlannin yli 200 vuoden aikana pystytettyjen esteiden purkaminen.