Naiset muutoksen tiellä: Lola&lykken syntytarina

Nyt mennyttä muistellessa tuntuu väistämättömältä, että kävisin läpi identiteettikriisin vauvan saamisen jälkeen. Olisin vain toivonut, että olisin osannut odottaa sitä. Kun keskustelin muiden äitien kanssa, tajusin että lähestulkoon jokainen tuore äiti käy sen läpi. Iskostuupa se sitten muutama päivä, kuukausi tai vuosi äidiksi tulemisen jälkeen, on päivänselvää, että äitiys muokkaa identiteettiä tuntuvasti.

Äidiksi tuleminen itse asiassa ON identiteettimuutos ja eräs merkittävimmistä fyysisistä ja psyykkisistä muutoksista, jonka nainen voi kokea. ”Ei ole yllätys, että tätä muutosta kutsutaan joskus termillä matrescence, joka kuulostaa samalta kuin adolescence (suomeksi murrosikä). Kummassakin tapauksessa keho ja hormonit muuttuvat, johtaen suuriin muutoksiin tunteissa ja kokemuksessa siitä, mikä on oma paikkansa maailmassa.” (Sacks, 2017).

Tämän äitiyden murrosiän läpikäyminen oli minulle pitkä prosessi. Hengenvaarallisten komplikaatioiden saaminen synnytyksen yhteydessä sai minut pois tolaltani ja etsimään itseäni. En kyennyt ymmärtämään, miksi onnen sijaan tunsin jotain aivan muuta. Tuntui siltä, että minun odotettiin venyvän, kasvavan, synnyttävän, kärsivän, imettävän, menettävän yöunia, syntyvän uudelleen, palaavan töihin ja näyttävän siltä, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tiesin heti, etten hyväksyisi näitä odotuksia. Tämä oli alkusysäys toiveelle, josta syntyi Lola&Lykke.

Äitiyden tulisi olla kukoistamista, ei pelkkää selviytymistä

Kati ja minä olemme kuluttaneet paljon aikaa etsiessämme vastauksia meitä ympäröiviin kysymyksiin, jotta voisimme ymmärtää, mitä mielillemme ja kehoillemme oli tapahtumassa. Olen itse saanut paljon apua lisääntymispsykiatri Alexandra Sacksin* artikkeleista, jotka koskevat äidiksi tulemista. Alexandran sanoin "raskaus on kuin murrosiän uudelleen läpikäyminen: hormonit menevät sekaisin, hiukset ja iho oikkuilevat, ja kehität uudenlaisen suhteen kehoosi, joka tuntuu lähestulkoon elävän omaa elämäänsä. Mikä ero raskaudella ja murrosiällä on? Se, että kaikki ymmärtävät murrosiän olevan nolo ja hapuileva vaihe elämässä. Äitiyden kohdalla ihmiset kuitenkin odottavat sinun olevan iloinen, vaikka menetätkin kontrollin siihen, miltä näytät ja miltä sinusta tuntuu.”

Koin kokemuksen itseni menettämisestä ja täydellisestä katoamisesta saadessani ensimmäisen lapseni. Tuntui siltä, etten ollut enää tärkeä, vaikka olin sairaalassa kirjaimellisesti taistelemassa hengestäni. Kaikkien huomio kohdistui pelkästään vauvaan. Mutta entä minä, joka olin juuri antanut elämän kyseiselle vauvalle? Kuinka äiti voi tervehtyä ja kukoistaa, kun yhteiskunta odottaa äidin kaiken huomion olevan pelkästään vauvan tarpeissa?

Minun ja Katin odottamattoman vaaralliset matkat äitiyteen yhdistivät meitä. Uskomme, että nyt 2000-luvulla äitiyden tulee viimein olla kukoistamista, ei pelkkää selviytymistä.

Meistä on ällistyttävää, että lääketieteessä äidiksi tulemista ei ole edes kovin laajalti tutkittu. Naisen identiteetin muutoksen sijaan lähestulkoon kaikki tutkimus keskittyy vauvaan. Naisen tarinaa olisi kuitenkin erittäin tärkeää myös tutkia. Kun ihmiset ymmärtävät heidän tunteitaan paremmin, he voivat ohjata käyttäytymistään enemmän, joka saa meidät vuorostaan onnellisimmiksi vanhemmiksi onnellisimmille lapsille.

Lääkäri Alexanda Sacks selittää, että ”neurotieteellisesti katsottuna äidiksi tulemisen tunteet ovat yhtä paljon aivojen kemikaalisia muutoksia kuin seikkoja, joita tiede ei kykene selittämään. Kiintymystä aiheuttava hormoni oksytosiini kiertää kehossasi ja kiinnyt vauvaasi jo varsin perusluontoisella solutasolla. Koska olet silti kuitenkin ihminen, aivosi ja kehosi jatkavat tavanomaisten, omaa terveyttäsi koskevien viestien lähettämistä: nuku, syö ja käy vessassa. Lisäksi urheile, harrasta seksiä, vietä aikaa muiden kanssa, jatka urakehitystä, kasva hengellisesti, opi uutta ja hoida ihmissuhteita. Monet tuoreet äidit kokevat olevansa jatkuvassa tunteiden köydenvedossa, jossa he yrittävät hoitaa itseään ja vauvan tarpeita samanaikaisesti.”

Uskoakseni suurin osa äideistä voi samaistua tähän ristiriitaisuuden tunteeseen: haluat pitää lapsesi lähelläsi, mutta samaan aikaan kaipaat fyysistä ja henkistä tilaa itsellesikin. Äitiys on jatkuvaa antamisen ja ottamisen pallottelua – joka ei ole hyvää tai huonoa, vaan hyvää ja huonoa samanaikaisesti. Pikkuhiljaa sitä oppii sietämään ristiriitaisuuden aiheuttamaa epämukavuutta (Sacks, 2017).

*Lääkäri Alexandra Sacks on lisääntymispsykiatri, joka työskentelee Columbian yliopiston lääketieteen keskuksen naisten ohjelmassa. Hän on ns. äitiyden murrosiän asiantuntija ja tunnettu antamastaan TED talk -seminaarista, jota on katsottu 1,9 miljoonaa kertaa ympäri maailman, sekä New York Timesiin kirjoittamastaan artikkelista ”The Birth of a Mother”.