Jakamamme menetykset: miksi meidän tulee puhua keskenmenoista ja kohtukuolemista nyt heti

Viime viikolla tapahtui eräs mullistava muutos. Uuden-Seelannin parlamentti äänesti lakimuutoksesta, joka tekee siitä yhden maailman ainoista maista, joissa keskenmenon tai kohtukuoleman jälkeen saa kolmen päivän palkallisen vapaan sairauslomapäiviä käyttämättä.

Vuonna 1893 Uusi-Seelanti oli maailman ensimmäinen itsehallinto, joka salli naisille äänioikeuden. Monet maan viime vuosien linjauksista ovat olleet naisten oikeuksia ajavien järjestöjen kiittämiä. Vuonna 2003 seksityöläisyys laillistettiin, samoin abortit laillistettiin vuonna 2020 (40 vuoden kampanjoinnin jälkeen). Vuoden 2021 alussa hallinto helpotti kuukautisköyhyyttä ja viimeisimpänä 24. maaliskuuta salli naisille ja heidän kumppaneilleen kolmen päivän palkallisen suruvapaan keskenmenon tai kohtukuoleman sattuessa.

Uuden-Seelannin parlamentin jäsen Ginny Andersen korosti, että maassa 20 000 naista vuodessa kokee keskenmenon. Toisin sanottuna maan joka neljäs lisääntymisikäinen nainen kokee lapsen menettämisen joka vuosi. Vaikka jotkin työnantajat tarjosivat jo palkallista suruvapaata keskenmenon jälkeen, toiset vaativat työntekijää käyttämään sairauslomapäiviään surun alkukäsittelyyn.

Miksi meidän tulee puhua syntymättömistä lapsista

Ympäri maailman naisilla on varsin vaihteleva pääsy terveydenhuollon palveluihin, ja monet sairaalat ja klinikat toimivat usein vähillä resursseilla ja liian pienellä työntekijämäärällä. Vaikka vauvan menettämisen kokemus voi vaihdella jonkin verran eri maissa, ovat stigma, häpeä ja katumus yleisiä teemoja. Vauvansa menettäneiden naisten oletetaan usein pysyvän hiljaa surustaan. Syitä tähän voivat olla se, että keskenmenot ja kohtukuolemat ovat valitettavan yleisiä, tai koska niitä ei voi tehokkaasti estää. Andersen ehdotti, että uusi laki saattaisi auttaa poistamaan keskenmenoon liittyvää stigmaa ja kehittämään raskauteen, synnytykseen ja keskenmenoon liittyvää avoimuutta:

”Toivon, että tämä lakiesitys auttaa naisia puhumaan keskenmenosta avoimemmin ja hakemaan tukea ja apua tähän valtavaan fyysiseen ja henkiseen menetykseen”, hän sanoi lainsäätäjille.

Työläispuolueen ministeri Ginny Andersen, joka on ajanut lakiehdotusta parlamentissa. 

Maailman Terveysjärjestön WHO:n mukaan keskenmeno on yksi yleisimmistä syistä vauvan menettämiseen raskauden aikana. Arviot keskenmenojen yleisyydestä vaihtelevat, mutta äitien ja lasten hyvinvointia tukeva organisaatio March of Dimes arvioi sen tapahtuvan 10–15 %:lle naisista, jotka tiesivät olleensa raskaana. Raskauden keskeytyminen määritellään eri tavoin eri maissa, mutta melko yleisesti ennen 28. raskausviikkoa menetetty vauva lasketaan keskenmenoksi, kun taas 28. raskausviikon jälkeen menetetyt vauvat luetaan kohtukuolemiksi. Joka vuosi lähestulkoon kaksi miljoonaa vauvaa syntyy kuolleena ja moni näistä kuolemista olisi ehkäistävissä. Keskenmenoja ja kohtukuolemia ei kuitenkaan raportoida järjestelmällisesti edes kehittyneissä maissa, joten todellinen yleisyys voi olla annettuja arvioitakin korkeampi.

Eräs julkisessa asemassa oleva nainen menetti toisen lapsensa. Neljännen lapsensa. Ensimmäisen lapsensa. Erään toisen naisen ensimmäinen, toinen, kolmas, neljäs ja jopa viides raskaus keskeytyi. Tiimimme on myös kokenut keskenmenoja. Laura, toinen perustajistamme, menetti lapsensa 15. raskausviikolla. Jotkut naisista saavat keskenmenon jo ennen kuin he tiesivät raskaudestaan, kun taas jotkut voivat saada keskenmenon 20. raskausviikolla intensiivisten hedelmällisyyshoitojen jälkeen. Tässä oli vain muutama esimerkki, mutta asia koskettaa miljoonia naisia. Ehkäpä sinäkin, rakas lukijani, olet menettänyt vauvasi. Sinä olet olemassa ja olet arvokas.

Monet keskenmenon saaneet naiset haluavat vastauksia, mutta raskauden keskeytymiseen ei ole mitään yhtä tarkkaa syytä. Joskus syynä voi olla tuulimunaraskaus, jossa sikiö ei kehity. Joskus keskenmeno vain tapahtuu. Kromosomeihin liittyvien ongelmien uskotaan aiheuttavan monia keskenmenoja, mutta totuus on, että joskus asialle ei vain ole selkeää selittävää tekijää. On kuitenkin varmaa, että suurimmassa osassa keskenmenoista kyse ei ole siitä, mitä äiti teki tai jätti tekemättä. Keskenmenoihin liittyvä syyllisyyden tunne yleensä kumpuaa omista ajatuksista, että olisi pitänyt tehdä jotain eri tavalla tai tunteesta, että oma keho on pettänyt. Joskus syyllisyys tulee ympäröivästä yhteiskunnasta.

Keskenmenojen tunnevaikutus jää elämään

Lapsen menettäminen raskauden aikana on naisille valtava taakka. Monet keskenmenon saaneet kärsivät mielenterveysongelmista kuukausia tai vuosia – myös silloinkin, kun he ovat saaneet terveitä lapsia. Vaikka valtaosa naisista kykenee saamaan täysin terveen lapsen myöhemmin keskenmenon jälkeen, voi menetys jäädä vaivaamaan pitkäksi aikaa.

On tärkeää, että voimme keskustella aiheesta. Hiljattain monet julkisuuden henkilöt ovat puhuneet avoimesti lapsen menettämiseen liittyvästä kivusta ja surusta. Kimberly Van Der Beek ja hänen näyttelijämiehensä James Van Der Beek jakoivat tarinansa ja kipunsa useiden raskauksien keskeytymisistä Instagramissa. Chrissy Teigen uskaltautui puhumaan sosiaalisessa mediassa poikansa Jackin menettämisestä. Ikävä kyllä hän ja hänen miehensä John Legend joutuivat kohtaamaan pilkkausta ja törkeitä kommentteja jakaessaan menetyksensä maailman kanssa. 

View this post on Instagram

A post shared by chrissy teigen (@chrissyteigen)

Sussexin herttuatar Meghan avautui pitkän hiljaisuuden jälkeen vuonna 2020 kokemastaan keskenmenosta New York Timesin mielipidekirjoituksessaan ja hän korosti tuen tarvetta. Hänen asemansa kuninkaallisen perheen jäsenenä takasi hänen kokemustensa päätymisen monien lehtien etusivuille, sillä hän on ollut jatkuvasti brittiläisen median silmätikkuna. Hänet kuitenkin teilattiin täysin.

Suru ei ole kilpailu. Se on tunne, joka syntyy traumaattisen tapahtuman, esimerkiksi lapsen menettämisen, vuoksi. Sillä ei ole väliä, keskeytyikö raskaus alkuvaiheissaan tai tiesikö nainen edes olleensa raskaana. Sillä ei ole väliä, syntyikö lapsi hengissä vai kuolleena. Karmaiseva realiteetti on sama: lasta ei ole. Julkisuudessa oleminen ei tee Van Der Beekien, Sussexin herttuapariskunnan tai Chrissy Teigenin ja John Legendin kärsimyksestä yhtään tärkeämpää kuin omastasi, mutta se antaa enemmän kuuluvuutta heidän äänelleen. Kun julkisuuden henkilöt päättävät puhua yleisistä tapahtumista, lukemattoman monien kokemista menetyksistä, siitä hyödymme me kaikki. Ikävä kyllä he joutuvat samalla myös häikäilemättömän sosiaalisen median ja lehdistön häpäisyn, pilkkaamisen ja kiusaamisen kohteeksi. Vaikka kokemuksen aitous on jotakin täysin muuta.

Se on sairaalasta kotiutuminen ilman vauvaa. Se on uteluita ja kommentteja ihmisiltä, jotka tiesivät sinun olleen raskaana. ”Missä vauva on?”. Se on jo sisustamasi lastenhuone, valitsemasi kehto ja seinien väri. Ne ovat nyt tarpeettomia. Tyhjiä. Se on kauhua, ehkäpä häpeää.

Se on helpotus, kun tiesit harrastaneesi suojaamatonta seksiä ja tulleesi raskaaksi. Ehkäpä jouduit hyväksikäytetyksi. Ehkäpä et tiennyt edes olleesi raskaana, mutta olisit antanut vauvalle mahdollisuuden tulla. Se on valinta, joka otettiin sinulta pois. Ehkäpä se oli ensimmäinen keskenmenosi, ehkäpä kolmas. Ehkä et kykene saamaan lapsia – olet läpikäynyt keinohedelmöityksiä ja muita hoitoja saadaksesi vain keskenmenon jälleen kerran. Ehkäpä olet nuori, ehkäpä vanha, ehkä jotakin siltä väliltä. Ehkä, ehkä, ehkä… Kuka ikinä oletkaan, missä tahansa elämäntilanteessa oletkaan, mitä ikinä koetkaan – ne ovat kaikki aitoja kokemuksia. Sinä olet arvokas ja tunteesi ovat arvokkaita. Sinä et ole yksin.

Kuinka jatkaa raskauden keskeytymisen jälkeen

Monesti sairaaloissa keskenmenona syntyneitä lapsia käsitellään sairaalajätteenä. Mutta mitä voi tehdä lapsille, jotka "syntyivät liian nuorina hautajaisia varten, mutta liian vanhoina tullakseen vain unohdetuiksi"?

Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa on puutarha. Sen nimi on Little Spirits Garden ("pienten henkien puutarha") ja se on osoitettu raskauden aikana menetettyjen lasten muistolle. Pitkien betonijalustojen päällä on pieniä, harmaita taloja, jotka kunnioittavat menehtyneiden lasten muistoa. Syntymättömien lasten muistomerkkejä löytyy useimmista maista. Ne saattavat olla Kanadan tavoin pienille hengille tarkoitettuja puutarhoja tai hautausmaalle rakennettuja pieniä osioita, joissa voi kunnioittaa syntymättömien lasten muistoa.

Lähde: Debbie Balino "The garden helping to heal the pain of pregnancy loss" BBC Stories

Mitä lakisäädöksiin tulee, Uusi-Seelanti on vasta toinen maa koko maailmassa, joka tarjoaa suruvapaata keskenmenosta toipuville. Intiassa naiset saavat kuusi viikkoa vapaata keskenmenon jälkeen. Ginny Anderson kehottaa muita maita seuraamaan Uuden-Seelannin esimerkkiä: “Voin vain toivoa, että vaikka olemmekin yksi ensimmäisistä, ettemme olisi yksi viimeisimmistä. Toivon, että muissakin maissa aloitetaan lakiehdotuksia kohti myötätuntoista ja reilua vapaan saamista, joka tunnistaa keskenmenoihin ja kohtukuolemiin liittyvän kivun ja surun.”

Ehkäpä hiljaisuuden rikkomisen aika on nyt täällä. Ehkäpä ei. Siitä huolimatta sinun halutessasi tulisi pystyä seuraamaan Van Der Beekien ja Chrissy Teigenin tapaa ja jakaa tarinasi. Halutessasi voit pysyä hiljaa kuten herttuatar Meghan ensi alkuun oli, valinta on sinun ja minä tuen sinua. Me kaikki Lola&Lykkellä tuemme sinua, arvostamme sinua ja kannustamme sinua. Me kaikki pääsemme surun ja kivun yli eri tavoin. Me olemme naisia, ja äitejä myös. Kaikista tärkeimmin me olemme ihmisiä ja me kaikki olemme kokeneet menetyksiä ja surua. 

Jos haluat jutella, keskenmenoon erikoistuneet asiantuntijat voivat auttaa sinua. Tukiryhmät voivat auttaa sinua. Kumppanillesi, ystävillesi tai perheellesi puhuminen voi auttaa sinua. Täysin tuntemattomalle puhuminen voi myös olla avuksi. Tarinasi jakaminen sosiaalisessa mediassa, tai järjestöön tai liikkeeseen liittyminen voi auttaa sinua. Tai ehkäpä pelkkä arjen jatkaminen osoittautuu sinulle sopivaksi.

Jos sinulla on joitakin kysymyksiä, saatamme olla avuksi. Kysy Lola&Lykken asiantuntijoilta täysin ilmaiseksi!