ILMAINEN EU- JA UK-TOIMITUS YLI 150 €:N TILAUKSILLE | ILMAISET PALAUTUKSET

Katyn tarina: selviytyminen verenhukasta, infektiosta ja murtuneista luista

Tiedät varmaan tunteen, jolloin muistot ja ajatukset putkahtelevat pintaan ilman mitään näennäistä syytä. Itse muistin hiljattain jotain, mitä en ollut vuosiin edes ajatellut. Kuukautiseni olivat myöhässä. Olin eronnut exästäni jo jonkin aikaa sitten eikä seksiä ollut sen jälkeen enää ollut (olin siinä ”aion oppia tuntemaan itseni uudelleen”-vaiheessa). Tiedät varmaan, mihin tämä on johtamassa. Hetken aikaa panikoin ja mietin, että ainoa syy myöhästyneille kuukautisille voi olla raskaus. Kuten tiedätkin, stressaaminen ei paljoa auta PMS-oireissa ja epäloogisissa ajatuskierteissä.

Et varmaankaan hämmästy kun kerron, etten itse asiassa ollut raskaana. Enkä ole sen jälkeenkään ollut. Olin onnessani! Minulle se oli oikea tunne juuri tuossa hetkessä. Joskus raskaus on kaikista maailman asioista viimeisin, mitä toivoisi. Joskus taas se, ettei ole raskaana, on maailman kamalin asia, erityisesti jos niin käy kerta toisensa jälkeen.

Tänään haluan jakaa kanssasi tarinan äidiltä, joka koki tuon menetyksen toistuvasti, vuosi toisensa perään, aina vain uudelleen. Hetkellisen onnen kokeminen ja sen murskaantuminen epäonnistuneen raskauden vuoksi on todella vaikeaa, joten en voi siksi olla iloisempi todetessani jo heti alkuun, että tällä tarinalla on kuin onkin onnellinen loppu.

Saanen esitellä Katyn.

Nimeni on Katy ja asun Englannin Devonissa mieheni, koirani ja sateenkaarivauvani kanssa.

Hän on sateenkaarivauvani, koska kolmen menetetyn raskauden, kuuden vuoden yrittämisen ja neljän keinohedelmöityksellä siirretyn alkion jälkeen pääsin viimein tuomaan kotiini Parker-nimisen poikavauvan tämän vuoden toukokuussa.

Synnytys oli traumaattinen, sillä synnytyksen käynnistäminen kesti pitkään ja johti lopulta hätäkeisarileikkaukseen, jossa menetin paljon verta. Minä ja Parker jouduimme pysymään sairaalassa viiden päivän ajan antibioottihoidossa, koska saimme molemmat infektion. Tuo aika oli hyvin stressaavaa, mutta pitkän odotuksen vuoksi se oli sen arvoista. Parker on toistaiseksi ollut kovin iloinen ja tyytyväinen vauva. Hän on tottunut viettämään aikaa muiden ihmisten seurassa ja hän nukkuu öisin kuin unelma. Minusta tuntuu, että ensimmäisten muutaman viikon jälkeen sitä oppii tuntemaan vauvansa ja olo alkaa tuntua itsevarmemmalta. Minusta on ihanaa seurata hänen kasvamistaan päivittäin ja oppia tutustumaan tähän uuteen pikku persoonaan.

Ennen raskauttani en koskaan pitänyt ajatuksesta imettää. Minulla oli nuorempana monia rintatulehduksia hormonimuutosten vuoksi ja ne tekivät todella kipeää. Jouduin syömään antibioottikuureja ja ikävä kyllä oikea nännini vetäytyi sisäänpäin. Luulin rehellisesti sanottuna, etten kykenisi imettämään enkä halunnut kokea tuota kipua enää uudelleen. Tultuani kuitenkin raskaaksi mietteeni imettämisestä muuttuivat täysin ja se johtui siitä, että minulla oli imettäviä ystäviä ja näin netissä monien naisten imettävän. Pidin siitä, että se luo sidettä ja läheisyyttä äidin ja vauvan välille. En kuitenkaan halunnut asettaa liikaa paineita itselleni ja miehenikin halusi kovasti olla osana ruokintaa, joten tiesin haluavani myös käyttävän rintapumppua.

Minulla oli verenhukkaa sektion jälkeen eikä Parker kyennyt tarttumaan rintaan, koska hän oli liian väsynyt infektionsa vuoksi ja tarvitsi myös antibiootteja. Hän tarvitsi kuitenkin ruokintaa, joten päätin ruokkia häntä maidonkorvikkeen, pumpatun maidon ja imetyksen yhdistelmällä. Ajattelin alkuun, että Parkerin toivuttua voisin vain pumpata ja imettää, mutta se ei sujunutkaan ihan niin.

En imettänyt tarpeeksi, sillä en täysin ymmärtänyt ”kysynnän ja tarpeen” sääntöä ja se harmittaa minua. Uskon, että maidontuotantoni ei ollut kovin hyvä kaiken jäljiltä, joten jouduimme käyttämään maidonkorviketta yhä vain enemmän Parkerin kasvaessa. Sain myös vierailijoita heti tuotuani Parkerin kotiin, vaikka ideaalitilanteessa olisin voinut käyttää tuon ajan keskittymällä maidontuotantoni tehostamiseen ja imetyksen opetteluun.

Jatkoin yhdistelmäruokintaa maidonkorvikkeella ja rintamaidolla, mutta sitten mursin jalkani Parkerin ollessa vain neljän viikon ikäinen. Jouduin leikkaukseen, joka heikensi jo alun alkaen heikkoa maidontuotantoani entisestään. Jalkamurtuman jälkeen minulla oli enemmän aikaa pumpata, koska olin jumissa sohvalla ja perheenjäseneni auttoivat Parkerin hoidossa. Aloin tehopumppaamaan maidontuotannon kasvattamiseksi ja se toimi. Tuotanto ei kasvanut ihan niin suureksi kuin olisin toivonut, jotta olisin kyennyt ruokkimaan Parkerin pelkästään rintamaidolla. En ole vieläkään tyytyväinen maitoni määrään ja ehkä se ei enää kasva tästä, mutta jatkan yrittämistä. Lola&Lykken pumppu on auttanut minua pumppaamisessani ja se on ollut kaikin puolin fantastinen!

Ennen Parkerin syntymää olin ostanut kalliin kahden suppilon sähkökäyttöisen rintapumpun, mutta se ei sopinut minulle ollenkaan. Jouduin sen kanssa istumaan seinän vieressä, sillä se ei ollut Lola&Lykken pumpun tapaan johdoton. Se onkin mielestäni Lola&Lykken pumpun parhain ominaisuus ja pidän myös sen muotoilusta, se todellakin on kaunein pumppu minkä olen koskaan nähnyt.

Tutustu palkittuun Lola&Lykken sähkökäyttöiseen rintapumppuun.

Olen vahvasti sitä mieltä, että millä tahansa tavoin ruokittu vauva on paras vaihtoehto, ja mielestäni ruokintatapaan liittyy nykyään aivan liikaa paineita. Kunhan vauva on tyytyväinen ja kasvaa, niin teet juuri sen, mikä on parasta itsellesi ja perheellesi. Tyytyväinen äiti = tyytyväinen vauva!

Oma neuvoni on, että älä liikaa mieti sitä, mitä muut ihmiset ajattelevat. Yritä olla asettamatta liikaa paineita ruokkia vauva tietyllä tavalla, vaan tee juuri niin, kuin on parasta sinulle ja perheellesi. Jos olet päättänyt imettää, anna itsellesi aikaa vauvan syntymän jälkeen opetella imetys ja tulla siinä itsevarmaksi ennen kuin kutsut ihmisiä kylään pidemmäksi aikaa.

--

Kiitos Katylle, että jaoit tarinasi kanssamme. Sinulla on taatusti ollut vaikeaa niin henkisesti kuin fyysisestikin ja olemme niin iloisia, että sinulla on viimein haluamasi. Onnittelut kasvaneesta perheestä <3

Kun Katy oli raskaana, annoimme hänelle lahjaksi Lola&Lykken raskaustukivyön varmistaaksemme, että hänellä olisi mahdollisimman vähän kipuja ja hänen olonsa olisi mahdollisimman mukava. Hän onneksi piti siitä:

Lapsettomuus parhaimmillaankin on keholle raskasta, ja pahimmillaan se on emotionaalinen kriisi, joka koskettaa jokaista elämäsi osaa. Lapsettomuutta voidaan nykyään hoitaa keinohedelmöityksellä ja muilla lääketieteellisillä tavoilla, mutta unohdamme usein, kuinka raskasta se hyvinvoinnille on. Tutustu blogimme tuoreeseen artikkeliin Jenni Huhtalalta: Lapsettomuuden emotionaalista kriisiä voi hoitaa psykoterapiassa. Jenni on lisensoitu psykoterapeutti, erikoistunut perheterapeutti, parisuhdeterapeutti ja seksuaaliterapeutti, ja eräs mahtavista asiantuntijoistamme!

Jos sinulla on kysyttävää tämän blogin lukemisen jälkeen tai jotain muuta sydämelläsi, älä epäröi kysyä asiantuntijoiltamme!

Jätä kommentti

Huomaa, että kommentit on hyväksyttävä ennen niiden julkaisemista

Empty
Header
discount_ninja.drawer_cart.banner.announcement1_html Announcement 2 Announcement 3 Announcement 4 Announcement 5

[[PROGRESSBARBODY]]