

Nyt mennyttä muistellessa tuntuu väistämättömältä, että kävisin läpi
identiteettikriisin vauvan saamisen jälkeen. Olisin vain toivonut, että olisin
osannut odottaa sitä. Kun keskustelin muiden äitien kanssa, tajusin että
lähestulkoon jokainen tuore äiti käy sen läpi. Iskostuupa se sitten muutama
päivä, kuukausi tai vuosi äidiksi tulemisen jälkeen, on päivänselvää, että
äitiys muokkaa identiteettiä tuntuvasti.
Äidiksi tuleminen itse asiassa ON identiteettimuutos ja eräs merkittävimmistä fyysisistä ja psyykkisistä muutoksista, jonka nainen voi kokea. ”Ei ole yllätys, että tätä muutosta kutsutaan joskus termillä matrescence, joka kuulostaa samalta kuin adolescence (suomeksi murrosikä). Kummassakin tapauksessa keho ja hormonit muuttuvat, johtaen suuriin muutoksiin tunteissa ja kokemuksessa siitä, mikä on oma paikkansa maailmassa.” (Sacks, 2017).
Äitiys tulisi olla kukoistamista, ei pelkkää selviytymistä
Kati ja minä olemme kuluttaneet paljon aikaa etsiessämme vastauksia meitä ympäröiviin kysymyksiin, jotta voisimme ymmärtää, mitä mielillemme ja kehoillemme oli tapahtumassa. Olen itse saanut paljon apua lisääntymispsykiatri Alexandra Sacksin* artikkeleista, jotka koskevat äidiksi tulemista. Alexandran sanoin "raskaus on kuin murrosiän uudelleen läpikäyminen: hormonit menevät sekaisin, hiukset ja iho oikkuilevat, ja kehität uudenlaisen suhteen kehoosi, joka tuntuu lähestulkoon elävän omaa elämäänsä. Mikä ero raskaudella ja murrosiällä on? Se, että kaikki ymmärtävät murrosiän olevan nolo ja hapuileva vaihe elämässä. Äitiyden kohdalla ihmiset kuitenkin odottavat sinun olevan iloinen, vaikka menetätkin kontrollin siihen, miltä näytät ja miltä sinusta tuntuu.”
Koin kokemuksen itseni menettämisestä ja täydellisestä katoamisesta saadessani ensimmäisen lapseni. Tuntui siltä, etten ollut enää tärkeä, vaikka olin sairaalassa kirjaimellisesti taistelemassa hengestäni. Kaikkien huomio kohdistui pelkästään vauvaan. Mutta entä minä, joka olin juuri antanut elämän kyseiselle vauvalle? Kuinka äiti voi tervehtyä ja kukoistaa, kun yhteiskunta odottaa äidin kaiken huomion olevan pelkästään vauvan tarpeissa?
Lääkäri Alexanda Sacks selittää, että ”neurotieteellisesti katsottuna äidiksi tulemisen tunteet ovat yhtä paljon aivojen kemikaalisia muutoksia kuin seikkoja, joita tiede ei kykene selittämään. Kiintymystä aiheuttava hormoni oksytosiini kiertää kehossasi ja kiinnyt vauvaasi jo varsin perusluontoisella solutasolla. Koska olet silti kuitenkin ihminen, aivosi ja kehosi jatkavat tavanomaisten, omaa terveyttäsi koskevien viestien lähettämistä: nuku, syö ja käy vessassa. Lisäksi urheile, harrasta seksiä, vietä aikaa muiden kanssa, jatka urakehitystä, kasva hengellisesti, opi uutta ja hoida ihmissuhteita. Monet tuoreet äidit kokevat olevansa jatkuvassa tunteiden köydenvedossa, jossa he yrittävät hoitaa itseään ja vauvan tarpeita samanaikaisesti.”
Uskoakseni suurin osa äideistä voi samaistua tähän ristiriitaisuuden tunteeseen: haluat pitää lapsesi lähelläsi, mutta samaan aikaan kaipaat fyysistä ja henkistä tilaa itsellesikin. Äitiys on jatkuvaa antamisen ja ottamisen pallottelua – joka ei ole hyvää tai huonoa, vaan hyvää ja huonoa samanaikaisesti. Pikkuhiljaa sitä oppii sietämään ristiriitaisuuden aiheuttamaa epämukavuutta (Sacks, 2017).
Jokaisella naisella on oma mielensä
Raskauden aikaiset ja sen jälkeiset mielenterveysongelmat ja ahdistuneisuus ovat yleistyneet valtavasti pandemian alettua. Äidiksi tuleminen ei koskaan ole ollut helppoa, mutta nyt sen mukanaan tuoma henkinen haaste on vaikeampi kuin koskaan. Alexandran sanoja mukaillen, sen sijaan että äidit tuntisivat jonkin “olevan vialla”, meidän tulisi kehottaa äitejä puhumaan avoimemmin toisille äidiksi tulemisen kauniin sotkuisista haasteista ja iloista, jotta voisimme hyväksyä ne kulttuuriimme samalla tavoin kuin murrosiän vaiheet hyväksytään.
Toiveemme on, että useammat naiset ymmärtäisivät äitiyteen liittyvää identiteettimuutosta, jolloin he voisivat kokea vähemmän syyllisyyttä ja enemmän itsevarmuutta, vähemmän eristäytyneisyyttä ja enemmän yhteisöllisyyttä, vähemmän paheksuntaa ja enemmän intiimiyttä, vähemmän uupuneisuutta ja enemmän mielihyvää.
Tavoitteenamme on auttaa äitejä kukoistamaan ja isiä osallistumaan
Lola&Lykkellä emme pyytele anteeksi naisten kokemuksia, vaan pyrimme poistamaan raskauteen, synnytykseen ja synnytyksen jälkeiseen hyvinvointiin liittyviä stigmoja. Naiset eivät aina luonnostaan ole vahvoja ja kykeneviä synnyttämään luonnollisesti ja kukoistamaan äiteinä: mekin tarvitsemme huomiota, huolenpitoa ja hoivaa. Tavoitteenamme on tarjota naisille ymmärrystä tehdä itsevarmasti omat, heille parhaiten sopivat päätökset äitiyttään ja hyvinvointiaan koskien. Kieltäydymme siten jatkamasta perinteisen feminiinisen kuvan kiillottamista. 2000-luvun nainen on hoivaaja, äiti, elämän tuoja ja hellyyden lähde, jolla on kuitenkin omat tarpeensa, eikä hänen tehtävänsä ole pelkästään ylläpitää idyllistä kotia.
Modernien naisten kanssa vuorovaikuttamisen lisäksi tavoitteenamme on saada miehiä ottamaan osaa aktiivisemmin, eikä olemaan pelkkiä sivustaseuraajia. Itse asiassa Lontoon yliopiston naisten terveyden instituutin johtajat ovat sanoneet meille, että saavuttaaksemme positiivisen ja pitkäaikaisen muutoksen naisten terveyteen globaalilla tasolla, on miesten osallistaminen naisten terveyteen eräs merkittävimmistä ja toistaiseksi vielä vaiheessa olevista tarpeista.